Pääsin vihdoin avaamaan 2021 pitkän radan kilpailukauteni Ruotsin Stockholm Swim Openissa 8-11.4. Kisojen pääasiallinen tavoite oli päästä henkisesti ja fyysisesti taas kisaamisen makuun pitkän tauon jälkeen. Ihmettelen tosin sitä että joka ikinen kerta viikko ennen ensimmäisiä kilpailuja aiheuttaa suurta päänvaivaa ja stressiä. Kroppa tuntuu pahalta, uinti ei kulje ja kaikki tuntuu menevän päin mäntyjä. Tämäkään kauden aloitus ei ollut poikkeus.
On vaikea välillä ymmärtää, miksi kroppa tuntuu “väärälle” vaikka psyykkisesti tietäisikin olevansa kunnossa eikä sen ihmeempiä paineita tuleville suoritukselle ole. Ensimmäisen kisastartin koittaessa kaikki ne edeltävän viikon vaikeudet kuitenkin unohtuvat ja tietynlainen autopilotti aktivoituu. Kisaaminen tulee selkärangasta ja helpointa on vaan antaa mielen ja lihasten tehdä sen minkä parhaiten osaavat. Olen huomannut myös sen, että omalla kohdallani jännitys mahdollistaa kovemmat tulokset. Mielen ja kropan sähköinen lataus sekä adrenaliini viestii sen, että edelleen välitän kilpailemisesta sekä uintien lopputuloksesta. En siis pelkää jännityksestä aiheutuvia fyysisiä tunteita tai pyri turhaan tukahduttamaan sitä. (Käsittelen omaa kisajännitystäni myöhemmässä podcast jaksossa)
Tukholman neljän päivän kilpailut vaativat oman veronsa, sillä viimeisimmästä pitkästä kisarupeamasta oli jo lähes vuosi. Onnistuin kuitenkin tekemään lähes kaikilla matkoilla hyvät suoritukset ja uusimaan jopa ennätyksiäni. Suurimpana yllätyksenä tuli 100m rintauinnin uusi ennätys sekä SE, vaikka uinti ei teknillisesti ollutkaan vielä parasta mahdollista. Tärkeimpänä opin sen, että alkuerien vaikeuksien tai epäonnistumisten ei tulisi antaa vaikuttaa myöhempiin suorituksiin. Jokaisessa uudessa startissa kello lähtee aina nollasta. Välillä haastavaa on keskittyä täysin omaan tekemiseen ja vaikeaa onkin sulkea muut kanssakilpailijat ulkopuolelle. Totuus on kuitenkin lopulta se, että vain omaan tekemiseen voi vaikuttaa eikä muiden kisaamisesta kannata kantaa huolta.
3 päivän karanteenin loputtua, palasin takaisin treeneihin Tampereelle ja jatkoimme kausisuunnitelman mukaisesti kovia harjoituksia lähestyvästä Helsinki Swim meetistä huolimatta. Ruotsin kilpailujen jälkeen, kisaaminen kovan treeniviikon päätteeksi Mäkelänrinteessä tuntui oudolta. Tiistain kynnystreenistä hieman heikommin palautuneena, 100m rintauinnin uiminen torstaina kisassa oli henkisesti hyvinkin haastavaa. Kun pohjalla edellisestä kisasta on ennätys, väsyneellä kropalla samanlainen uroteko on lähestulkoon mahdotonta. Huolimatta aamun tyhmistä virheistä huolimatta, negatiivisten ajatusten nollaaminen illan finaalia varten onnistui hyvin. Helsingin kilpailujen uinnit osoittavat hyvästä perustasosta, jonka pohjalle on helppo rakentaa kovempia tuloksia kun kroppa on levänneempi. Videolta löydät esimerkin, kuinka rintauinnin pintautumista EI tule tehdä. (lila kisapuku, rata 2)
Yle kävi myös huhtikuun aikana tekemässä minidokkarin mun treeniarjesta ja ajatuksista urheilun takana. Jakson pääset katsomaan osoitteesta: https://areena.yle.fi/1-50628420
-Ida
Kuvat: Janne Ahonen
