Kevätaurinko paistaa ja kausi on jo pitkällä näin huhtikuussa. Takana on tähänastisen urani hienoin vuosi, josta piti lähteä uusi upea matka kohti vielä kovempia tavoitteita.
Vuosi on kuitenkin ollut tähän asti todella vaikea. En ole viime vuoden olympialaisten jälkeen päässyt missään kohtaa henkisesti sille tasolle, jota maailman huipulla uiminen ja arvokisojen mitaleista taisteleminen edellyttää. Tekeminen on tuntunut väkinäiseltä ja pakonomaiselta enkä ole nauttinut uimisesta kuten ennen.
Luonteelleni ominaisesti olen yrittänyt ratkaista asioita härkäpäisesti itse ja luottanut, että kyllä hyvä fiilis vielä palaa, jopa pienellä pakottamisella. Pallo on pyörinyt kuitenkin väärään suuntaan. Tuntuu, että ajauduin umpikujaan, mikä konkretisoitui parin viikon takaisissa kilpailuissa Helsingissä ja Tukholmassa. Henkinen sekä fyysinen uupumus ovat aiheuttaneet sen, etten pysty tällä hetkellä harjoittelemaan ja kilpailemaan haluamallani tasolla.
Viime päivät olen käynyt asiaa läpi ja on käynyt hyvin selväksi, että tämä kierre on laitettava poikki nyt. Tästä johtuen olemme yhdessä taustatiimini kanssa päättäneet, että jätän kesäkuun pitkän radan MM-kisat Budapestissa väliin. Tavoitteenani on yhdessä taustajoukkojeni sekä ammattilaisten kanssa löytää tie ulos tilanteesta ja palata tasolleni kilpailemaan muita maailman huippuja vastaan niin pian kuin mahdollista.
Olen luonnollisesti erittäin pettynyt ja myös huolissani. Kovia päätöksiä on kuitenkin välillä pakko tehdä ja niissä piilee myös aihio uudelle alulle. Jatkan kovatasoista harjoittelua kohti Pariisin kisa-altaita, mutta samalla huolehdin omasta terveydestäni. Haluan taas nauttia uimisesta ja tavoitella suurimpia haaveitani. Tosissaan, muttei totisena.
Kiitos yhteistyökumppaneilleni, TaTU:n jääkarhuperheelle, Olympiakomitealle ja Uimaliitolle tähän asti uralla saamastani tuesta. Toivon, että nousemme myös tästä yhdessä!
-Ida
Kuva: Mine Kasapoglu
