Mieli tuntuu sumuiselta ja kroppaa kolottaa. Reppu makaa levällään pitkin eteisen lattiiaa eikä passin olinpaikasta ole tietoakaan. Kirjoitushetkellä aikaa EM-kisojen alkuun on 9 päivää ja matkustuspäivä alkaa ahdistavasti tuijotella jo oven suulla.
Aika tuntuu aina loppuvan kesken. Kuukausien, päivien ja jopa tuntien määrällä ei ole merkitystä vaan tunne on aina ennen arvokilpailuja se, että jotain puuttuu repusta, lihakset kiristää liikaa eikä untakaan tullut sitä täyttä 9 tuntia. Mikään ei siis koskaan ole hyvin ja mitä lähemmäksi ensimmäisiä startteja tullaan, sitä enemmän pakka tuntuu hajoavan. Todellisuudessa kaikki kamat on mukana ja pakattu oikein, vaikka sukkia ja alkkareita onkin tuplasti tarvittava määrä ihan vaan JOS jotain sattuu. Lihaset ja kroppaa ylläpitävät osat toimivat suurimman osan ajasta kuin rasvattu ja pienimmätkin kolotukset paranisivat heti ryhdin suoristamisen jälkeen. Ja mitä unen määrään tulee, yhden yön 8h ja 55min yöunet eivät kaikesta väittämisestä huolimatta kaada Ida Hulkon kelkkaa vaikka henkisesti saattaakin tuntua siltä.
Viime viikon rynkytys altaassa Jenna Laukkasen sekä Veera Kivirinnan kanssa puristi viimeisetkin mehut tästä naisesta. On se kumma juttu kun ei viikon päivittäisistä tehotreeneistä pysty palautumaan yhden vapaapäivän aikana. Alkuviikko on ollut suoranaista taistelua itseni kanssa. Keho sekä järki käskee lepäämään ja antamaan palautumiselle aikaa mutta samalla pieni ääni pään sisällä huutaa epäonnistumisesta ja kyvyttömyydestä jos altaassa ei pystykään vetämään täysiä. Käyn samat kamppailut aina kevyemmillä harjoitusviikoilla, sillä halu menestyä menee omassa päässäni välillä ristiriitaan lepäämisen ja sitä kautta kehittymisen kanssa. Tiedän erittäin hyvin kuinka lihas kehittyy levossa ja kovan harjoitusviikon päätteeksi tulisi muistaa antaa kropan palautua, mutta siitä huolimatta ahdistun tyhjänpäiväisestä odottelusta.
Nyt ei auta muuta kun luottaa siihen kuuluisaan omaan tekemiseen ja yrittää palautua sekä pitää mieli rentona. Kunnon puolesta ei voi enää ihmeitä tehdä muuta kun varmistaa että meikäläinen on valmiina uimaan kovaa kun sen aika on. Ensi viikolla päätemana on siis välttää laiskistumista ja yrittää kaivaa ne hukassa olevat nopeat solut taas esiin.
Jos et käynyt vielä kuuntelemassa Yle Puheen Lindgren et Sihvonen podcast ohjelmaa, pääset sen tekemään täältä: https://areena.yle.fi/audio/1-50820159. Pääsin tuomaroimaan väittelyä sekä avaamaan omaa suhdettani veteen. Ehdottomasti siis kuuntelemisen arvoinen ohjelma, vaikka alku meneekin välillä ohi kovaa ja korkeelta.
-Ida
