Urheilija on oman kehonsa parhain tietäjä. Kovan kuormituksen alaisena jokaisen urheilijan kroppa reagoi saatuihin ärsykkeisiin omalla tavallaan. Yhtä ainoaa ja universaalia vastausta ei tässäkään asiassa ole, vaan valmentajan on yhdessä valmennettavansa kanssa arvioitava aktiivisesti treenin hyötyjä ja mahdollisia haittoja. Puhun seuraavaksi omasta kokemuksestani kehon rasituksen suhteen, eikä sanomaani missään nimessä tule tulkita asiantuntijalausuntona.
Ylikunnosta puhutaan mielestäni liian usein ja se julistetaan urheilijoille kevein perustein. Lukemieni tutkimusten mukaan ylikuntoon vaaditaan jopa monien vuosien vääränlainen ja erittäin kuormittava, yhtäjaksoinen harjoittelu, mitä toivottavasti tapahtuu Suomen mittakaavalla hyvin harvoin. Kehon ja urheilijan ylirasitustila on sen sijaan hyvinkin yleinen ongelma, johon tulisi löytää nopeasti akuutteja ratkaisuja. Taiteilu kehittävän harjoituskuorman ja joko liian kevyen tai raskaan kuormituksen välillä on oma haasteensa. Valmentajan luodessa kausisuunnitelmaa, viikkorytmiä tai harjoitusohjelmaa, olisi hyvä muistaa suhteuttaa treenin sisältö urheilijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja saatavilla oleviin resursseihin. Kokonaiskuormituksen arvioinnissa on tärkeää huomioida fyysisen harjoittelun ohella myös muista elämän osa-alueista aiheutuva kuormitus. Tähän voidaan lukea opiskelusta, töistä tai ihmissuhteista aiheutuva stressi ja siitä selviäminen. Urheilijan on osaltaan edesautettava avoimen keskustelun ylläpitämistä valmentajan kanssa, jotta liiallinen ylikuormitus voidaan välttää.
Vuonna 2015 päädyin itse kokemaan oman jaksamiseni rajat. Kovat itselleni asettamat suorituspaineet lukion sekä uinnin osalta johtivat fyysiseen sekä henkiseen ylirasitustilaan, josta selviäminen vei oman aikansa. Muistan omien ajatusteni pyörineen pakkomielteisesti lukio-opintojen suorittamisessa 3 vuoden aikana sekä altaassa noususta aikuisten kansainvälisille areenoille. Päädyin loppumattomaan oravanpyörään yhdistäessäni suuren fyysisen kuormituksen psyykkiseen kuormaan, joka tuli opintojen hoitamisesta sekä samanaikaisesta ruokavalion liiallisesta viilaamisesta. Täydellisyyteen pyrkivä persoonani halusi olla täyden 10 oppilas sekä arvokisauimari. Ongelmaksi muodostui yksinkertaisesti oman jaksamiseni riittämättömyys. Jälkikäteen ajatellen 3 kuukauden yhtäjaksoinen harjoittelu ilman vapaapäiviä, lähes tuhannen kalorin päivävajaus sekä 8h päivässä vieneet opinnot eivät olisi voineet johtaa minua mihinkään muualle kuin yli omien rajojeni.
Ylirasitustilani väläytteli ensimmäisiä merkkejä uniongelmilla sekä uintitulosten selkeällä pudotuksella. Edes yli 15 sekunnin lisä 100m rintauinnin kisassa ei saanut hälytyskellojani soimaan vaan perustelin heikomman tuloksen harjoittelun riittämättömyydellä. Vasta äitini väliintulo erään uintiharjoituksen päätteeksi auttoi minua havahtumaan pois syöksykierteestä, jonka olin itselleni aiheuttanut. Huomasin tuona iltana olevani yksinkertaisesti loppuun kulutettu, mitään ei ollut jäljellä. Jopa ylös nouseminen ja syöminen tuntui ylitsepääsemättömältä. Muistan edelleen sen helpotuksen tunteen, kun joku muukin huomasi sen saman uupumuksen tunteen, jota koin mutten uskaltanut myöntää. En olisi tällä hetkellä valmistautumassa Olympialaisiin, jos äitini ei olisi vuosia sitten ollut tukemassa ja auttamassa palautumistani omaksi itsekseni.
Pääsin yli omasta ylirasitustilastani suhteellisen helposti. Fyysisten voimavarojen palautuminen tapahtui muutaman kuukauden harjoitustauon aikana, jonka jälkeen palasin altaaseen hitaasti ja kevennetysti. Harjoittelun laittaminen tauolle kesän ajaksi sekä uusien, kevyempien tavoitteiden asettaminen auttoi minua asettamaan oman elämäni oikeisiin mittasuhteisiin. Pidensin opiskelujani 4 vuoteen, mikä mahdollisti keskittymisen uintiin ilman pelkoa opiskelumenestyksen kärsimisestä. Tulokset niin altaan puolella sekä opinnoissa paranivat huomattavasti, omien voimavarojeni riittäessä kaikkeen tasapuolisesti.
Kokemastani opin ehdottomasti kuuntelemaan omaa kehoani sekä tulkitsemaan siltä saamiani viestejä. Tiedän nykyään tarkalleen oman jaksamiseni rajat. Minun ei tarvinnut alentaa omia tulostavoitteitani vaikka valmistuin lukiosta 4:ssä vuodessa. Suoritin yhteensä 99 kurssia ja kirjoitin 7 ainetta ylioppilaskokeissa, joiden perusteella valmistuin arvosanalla Eximia. Ja mitä uintiin tulee, voitin ensimmäisen Suomen mestaruuteni vuonna 2017 ja kisasin samana vuonna ensimmäisissä aikuisten kansainvälisissä arvokilpailuissa.
Halusin jakaa oman tarinani ja varoitukseni kaikille niille nuorille urheilijoille, joilla paine menestyä kaikessa kasvaa helposti liian suureksi. On tervettä haluta menestystä, mutta tärkeää on muistaa omien resurssien riittävyys. Pieni hengähdystauko ei koskaan tee pahaa vaan pikemminkin voi estää suuremman katastrofin. On helpompaa olla treeneistä pois viikko ja ladata akut, sen sijaan että joutuu myöhemmin monen kuukauden pakkolomalle. Tämä olisi myös valmentajien tärkeä muistaa, sillä kukaan ei tunne omaa kehoaan ja sen kuormitustasoa paremmin, kuin urheilija itse.
Käy ihmeessä tsekkaamassa https://terveurheilija.fi/. Sivulta löydät laajasti tietoa vammojen ehkäisystä, ravinnosta ja urheilijan tarpeista!
-Ida
