Blogit

Etäilyä ja korona-ahdistusta 

Suomessa todettiin ensimmäinen koronatapaus tasan vuosi sitten 26.2. Siitä muutama viikko eteenpäin koulut, liikunta- sekä vapaa-ajan viettopaikat suljettiin ja Suomi siirtyi etäelämän pariin. Monta asiaa on ehtinyt tapahtua vuodessa. Välillä tuntuu, että elämme jopa hieman absurdilta tuntuvaa elämää, jossa olemme osittain vain sivustaseuraajia.

Koulujen etäopetukseen siirtyminen saattoi monesta tuntua hauskalta muutokselta ja pelastukselta kaiken suorittamisen keskellä. Itse jopa suuresti edelleen nautin mahdollisuudesta työskennellä omaa tahtiani sekä suorittaa yliopisto-opintoja urheilun sivussa. Jatkuvasti muuttuvan tilanteen takia lähes kaikilta on varmasti kuitenkin mennyt huumorintaju koko tilannetta kohtaan, eikä yksin kotona oleskelu tunnukaan yhtä rentouttavalle.  

Kun harrastustoiminta keskeytettiin monella paikkakunnalla, suurella osalla elämän viimeinenkin mieltä kasassa pitävä sisältö haihtui olemattomiin.  Liikkumisen mahdollisuus on omassa elämässäni hyvinvointiani ylläpitävä asia ja sen pois ottaminen tuntuu erityisen pahalta. Ymmärrän olevani onnellisessa tilanteessa, jossa pääsääntöisesti ammatiksi urheilevien harjoittelu on taattu, mutta ymmärrän myös ahdistuksen ja pelon, joka kumpuaa jokaisesta yksin sohvalla vietetystä päivästä.  

Oma identiteettini muodostuu vahvasti urheilun ympärille. Minua ei ole ilman kloorin tuoksua iholla tai märkää tukkaa kastelemassa vaatteita. Samoin kuin monella muulla teistä, harrastukset, opiskelu ja suhteet muihin ihmisiin määrittävät identiteettiämme. Niinpä yhteiskunnan hyvinvoinnin vuoksi pois otetut palat arjestamme aiheuttavat oikeutetusti turhautumista, suuttumista ja pelkoa. Epävarmuus tulevasta onkin mielestäni suurin pelon tunnetta aiheuttava tekijä Mutta kuten jokaisesta tilanteesta, myös tästä pitäisi osata nähdä ne positiiviset puolet. Olivat ne sitten omaan henkiseen kasvuun, rahan säästämiseen tai vaikka vain Netflix –sarjojen katseluun liittyviä pieniä asioita ja tekoja, epävarman arjen elämistä helpottaa huomattavasti säännölliset rutiinit ja pienet tavoitteet.  

Elämme koronan kolmatta aaltoa ja uudet rajoitukset odottavat nurkan takana.  On vaikea ymmärtää kiristyneitä koronatoimia, jos itse on toiminut jo vuoden päivät kuuliaisesti yhteisen hyvän eteen ja pitänyt huolen omasta sekä muiden terveydestä. Tuntuu epäreilulta luopua toistamiseen vapaudesta ja erinäisistä oikeuksista pelkästään muiden ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi. Mutta tähänkään tilanteeseen ei auta itkupotkuraivarit kaupan lattialla tai mykkäkoulu sohvan nurkassa, vaan jokapäiväiset tilannetta helpottavat teot. Jokaisesta tuntuu tällä hetkellä varmasti yhtä pahalta ja stressaavalta, mistä johtuen haluaisinkin muistuttaa vastuullisuudesta, sillä omat valintamme eivät vaikuta vain meihin, vaan kaikkiin ympärillämme. Ja ihmisenä joka on viettänyt 6 viikkoa putkeen yhdessä hotellihuoneessa, kotona oleminen on lopulta yllättävän ok.

Mielestäni tällainen tilanne antaa kuitenkin mahdollisuuden silmäillä omaa elämäntilannetta ja kaikkea mistä se koostuu. Kun pieniä osia itsestämme viedään pois, joudumme turvautumaan muihin, jopa uusiin osasiin. Samalla joudumme keksimään keinoja, joiden avulla ylläpitää mielenterveyttämme sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mieltämme piristävät pienet asiat kuten puhelut ystäville, ulkoilutuokiot tai leffailta etänä auttamat jaksamaan kaiken keskellä. Ja näenkin tällaiset kriisitilanteet mahdollisuuksina kehittää itseämme sekä tilaisuuksina käyttää omaa luovuutta!

On hyvä pohtia mitä oman arjen sisällössä voisi muuttaa tai karsia tilanteen parannuttua, jotta elämä tuntuisi mielekkäämmältä ja siitä saisi kaiken irti. Valitettavasti emme voi tehdä kuin oman osamme viruksen leviämisen estämiseksi maailman kokonaistilanteen kannalta, sillä  suuremmat päätökset yhteiskunnasta ovat meidän vaikutusalueemme ulkopuolella. Tämän vuoksi niistä stressaaminen onkin vain omien voimavarojemme tuhlausta, eikä auta ketään. Toivon tietysti suuresti, että opiskelut sekä urheilu saa jatkua turvallisesti niin kuin tähänkin asti. Mutta kuten mottomme käy, älä murehdi asioista joihin et voi vaikuttaa, vaan keskity niihin, joihin voit.  

Koitetaan yhdessä vielä tsempata ja jaksaa! 

-Ida 

 

 

Artikkelikuva: Mine Kasapoglu, tekstikuva: Jenna Laukkanen